Lääkärikäynti ja toinen lääkärineuvola

Rv 28+6
Eilen oli toinen lääkärineuvola ja toissapäivänä oli Seinäjoen lääkärikäynti, jossa tarkasteltiin vauvan mahalaukun kokoa.
Seinäjoen lääkäri oli sitä mieltä, että mahalaukku on hieman iso, mutta kuulemma ei tukosta ylä- eikä alapäässä, muoto ok ja paikka ok, joten hän lukisi mahan ihan normaaliksi ja siksi siirsikin minut takaisin neuvolaseurantaan. Eli tällä nyt mennään. Lääkäri oli mukava vanha naislääkäri, joka sai kyllä mieleni rauhoittumaan ja lakkaamaan murehdinnat pikkuisen mahasta. Kokokin vastasi viikkoja, kun edellisessä ultrassa koko oli viikon edellä.
Eilinen neuvolalääkärikäynti oli myös hyvä. Hän oli nuori naislääkäri ja ultrasi kauan ja totesi myös, että mahalaukku on ison näköinen, mutta selitti, että palleakaari näkyy hyvin ja munuaiset ok ja kaikki on niinkuin pitää, jotta hän ajattelisi mahalaukun isouden olevan vain geneettinen ominaisuus. (Johon Pasi kotona totesi: "Äitiltänsä perinyt!". Totta, saan kyllä ahdettua mahaani määrättömän määrän sapuskaa ja pullisteltua vatsaani, kuin olisin raskaana tukevan aterian jälkeen...)

Muuten neuvolanterveiset oli sellaisia, ett 500g oli painoa tullut lisää, paineet ok ja hemppa 121, joka oli laskenut nyt 11 yksikköä. Vauvan painoarvio oli 1200g ja kas, vauva oli perätilassa. Niinkuin Anni konsanaan. :)
Painoa on nyt koko raskauden aikana saavutettu +8kg, ja olen viikolla 29 menossa. Joten huisa loppukiri voisi kyllä jäädä välistä. Olen köykäisesti edellä kiloissa tässä raskaudessa, verrattuna edellisiin raskauksiin.

Miinustunnit

Rv27+1
Huisia! Kuulin tänään, että työnantajani korvaa ultrakäynnitkin.
Joskus silloin Annin aikana asiaa tiedustelin liiton edustajalta, joka silloin vahvisti, että koska ultrat ovat vapaaehtoisia, niitä ei korvata työtunneissa.
Tänään kuitenkin sain työnantajan edustajalta oikeen erikseen puhelun, jotta tiesitkö, että ne eivät miinustunteja tuo.
Mahtavaa! (Harmi, etten ennemmin tiennyt. Nyt alkaa kova metsästäminen todistusten perään, että olen ollut ultrassa)

Kela

Rv 27+0
Tänään pyörähti kahdeskymmeneskahdeksas raskausviikko käyntiin. Kun oikein ajattelee, niin äkkiä sitä on tähän asti päästy, ja vielä äkkiämpää sitä ollaan lopussa. Vähän jo haikea mieli alkaa olemaan.
Mutta silti aika kuluu ihan hiton hitaasti... Vielä noin 7 viikkoa töitä jäljellä (TJ37 työpäivää), ja laskettuun aikaan on paria päivää ylitse kolme kuukautta...
Mutta olo alkaa olemaan jo aika tankki. Suorastaan valas. Kävelen kuin Martti Ahtisaari pyöreimpinä vuosinaan. Vaikken omasta mielestäni vielä mikään pyöreä olekaan..

Mutta, tämän päivän kunniaksi laitoin Kelan laput menemään. Katsotaan, kuinka kauan menee, että saan äitiysavustuspakkauksen kotiin. Annin aikana se otti viikon, jolloin olin niin ällikällä lyöty Kelan nopeudesta. Artun aikana en pakkausta ottanutkaan, koska tarvitsin rahat uuden turvakaukalon hommaamiseen. Nyt otan puhtaasti mielenkiinnosta pakkauksen.
Mutta, saapa nähdä, koska se tulee... :)

Kontrolliultra

Rv 26+1

Tiistaina oli vauvan mahalaukun kontrolliultra. Ja niinpäs sieltä todettiin, että masu on Jannulla edelleen liian iso. Ei mitenkään hälyttävän suuri, eikä ultraajan mielestä mitään rakennepoikkeavuutta näkynyt. Varuuksi kuitenkin antoi ajan lääkärille kolmen viikon päähän, jolloin sitten viisaampi saa katsoa.
Plaah. En oikeen pidä lääkärillä käymisestä. Ne ei ole ihmisiä. Tai vaikka olisivatkin, harva niistä pitää asiakkaitaan ihmisinä.
Ja muuta uutista ultrasta tuli vielä sen verran, jotta vauva oli viikkoa kookkaampi. Eli viikon "edellä". Hui! Koska ovulaatiopäivän tiedän, tiedän tarkan hedelmöittymispäivän, niin tiedän myös, että laskettuaika pitää kutinsa. Eli tiedossa on ehkä iso vauva?! Jaiks.

Joku jo miettikin ääneen, jotta onkohan mun sokerit sitten päin honkia. Mutta varmistus tuli siihenkin. Meinaan keskiviikkoaamuna kävin sokerirasitustestissä. Ja tulokset oli suorastaan loistavat.
Paastoarvo (0h) oli 4.6, tunnin arvo 8.1 ja kahden tunnin arvo 7.5. Rajat täällä tälläkertaa ovat 0h <5.3, 1h < 10, 2h <8.6. Eli kaikki arvot alitti suorastaan huimasti raja-arvot. Eli vauvan kasvusta ei ole syyttäminen sokereita. Litku oli muuten muuttunut vanhasta "cokiksesta" sitruslimaan. Iu. Mielummin cokista seuraavan kerran, jos/kun rasitukseen vielä joudutaan. Se sitruslima oli jo vähän ytelää ja kamalaa :(

Muttamutta. Kolmen viikon päästä tiedossa on siis lääkärireissu seinäjoelle ja lääkärineuvolareissu naapurikuntaan. Lääkäriä koko viikko täynnä siis.

5. neuvola

Rv 25+4

Viimeviikon tiistaina oli viides neuvolakäynti.
Hemppa oli laskenut huimat kaksi yksikköä ollen nyt 132. Verenpaineet, ja pissanäytteet ok. Ja painoa tullut 648 grammaa per viikko. Kohdunpohjankorkeus löytyi noin 20 sentin korkeudelta, mikä on hieman keskikäyrän alapuolella.
Eli, kaikin puolin raskaus vaikuttaa hyvin samanlaiselta, kuin Annin aikana...

Mukaan sain kaikki KELAn paperit, joten äitiysavustuspakkausta ja äitiysrahaa saisi hakea nyt. Samoin Seinäjoen "Odottava äiti" -kaavakkeen, johon annetaan hätäkastenimet muksulle. Jaiks. Tämä raskaushan etenee!

Uudellainen raskausoire on myös nostanut päätään ja esittäytynyt minulle. Nimittäin mämmikouraisuus. Ei sitten mikään meinaa pysyä kädessä ja kaikki lentelee, parhaillaan pariin otteeseen. Ihan varoittamatta ja tuosta noin vain. Tosi tyhmää. Mutta raskausoireeksi sen olen nyt ristinyt, koska näin kädetön en omasta mielestäni OIKEASTI ole...
Toinen ei niin mukava raskausoire on kesto-vitutus. Sitä on nyt piisannut viikon verran ja IHAN KAIKKI ottaa päähän. Hermostun ihan pienimistäkin asioista ja jälkikäteen kaduttaa ja hävettää.
Mukavaa varsinkin siksi, kun Arttu on aloittanut päiväkuivaksi opettelun ja äitiltä palaa pinna, kun/jos pissa on housuissa, eikä siellä potassa. Onneksi poikarukka saa päivät olla hoidossa ja illalla äiti jollain tasolla saa pideltyä itseään. Mutta aamut ovat vaikeita...

Huomenna olisi edessä kontrolliultra Seinäjoessa jossa tarkistetaan pikkuisen mahalaukun koko. Toivoa nyt vain saattaa, ettei sieltä löydy mitään kummallista, vaan jotta kaikki olisi ok. Mukaan Pasin sijasta olen nakittanut Pasin vanhimman siskon, joka on varmasti hyvää seuraa, olipa tulokset sitten mitä tahansa. Samainen sisko, joka Pasin sijasta oli mukana myös NP-ultrassa.

Ja keskiviikkona onkin edessä sitten sokerirasitus. RASITUS. Sitä se on. Juoma on kuulemma vaihtunut sitruksen makuiseksi, joten jotain mielenkiintoista odotettavissa. Mutta ne pistelemiset ja kahdentunnin mitään tekemättömyys tylsässä terveyskeskuksen aulassa. Blaah.